Vuosi: 2001
Ohjaaja: Tim Blake Nelson
Käsikirjoittaja(t): Tim Blake Nelson, Miklós Nyiszli
Tuottaja(t): Danny Dimbort, Peggy Gormley, Harvey Keitel, Trevor Short, John Wells, Brad Weston
Leikkaaja: Michelle Botticelli, Tim Blake Nelson
Säveltäjä: Jeff Danna
Valmistusmaa: USA
Kesto: 108 min
Tuotantoyhtiö: Lions Gate Entertainment
Kieli: englanti
Genre: sota, draama
Ikäraja: K15
Budjetti: 5 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: perustuu keskitysleirivangin kirjaan.
Näyttelijät:
David Arquette (Hoffman)
Steve Buscemi ("Hesch" Abramowics)
Harvey Keitel (Eric Muhsfeldt)
Mira Sorvino (Dina)
Allan Corduner (tohtori Miklós Nyiszli)
Natasha Lyonne (Rosa)
Brian F. O´Byrne (Gestapon kuulustelija)
Oma arvio
Holokausti on asia, jota on käsittämättömän vaikea ymmärtää, kun siihen pureutuu tarkemmin. Natsit tappoivat Adolf Hitlerin ja muiden arvovaltaisten johtajien käskystä kuutisen miljoonaa juutalaista eli yli Suomen nykyisen väkiluvun verran. Määrä kasvaa miljoonilla, kun lukuun lasketaan myös muut vainojen kohteeksi joutuneet ihmiset, kuten poliittiset vangit, kehitysvammaiset ja romanit. Edellä mainitut asiat ovat faktoja, jotka suurin osa tietää jo ennestään, mutta mitä ja millaista ihmisyydestä piittaamaton pahuus oikeasti on? Vuonna 2001 ilmestynyt elokuva Harmaa alue valottaa käsitteen määritelmää ja pyrkii laajentamaan sen näkökulmia.
Elokuvan tapahtumapaikka keskittyy Auschwitz-Birkenauhun, joka oli yksi kolmesta alueen keskitysleiristä, tarkemmin määriteltynä vankien tuhoamisleiri. Siellä työskentelee Sonderkommandoja, jotka ovat itsekin juutalaisia, mutta saaneet erityisoikeuksia, kuten ruokaa ja paremman nukkumapaikan. He auttavat natseja tuhoamaan omaa kansaansa elääkseen edes muutamia päiviä kauemmin. Osa toimii keskitysleirillä lääkärinä ja osa kävelyttää juutalaisia "suihkuun", joka tietää varmaa menehtymistä. Tieto siitä, että Sonderkommandojakin odottaa kuolema milloin tahansa, kannustaa heitä suunnittelemaan kapinaa. Jatkuva kuolemanpelko, moraalittomat teot ja epäinhimilliset olot pistävät heidät tiukille ja kukin käsittelee asioita oman ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan.
Leffan aihe on rankka mutta erittäin mielenkiintoinen, joten pelkästään jo se kannustaa tutustumaan kyseiseen rainaan. Muutoinkin lähtöasetelma on koukuttavan kiinnostava, sillä natsit eivät olekaan ainoita, jotka tekevät hirvittäviä ratkaisuja. Leffan nimestäkin on luettavissa, että moraaliset asiat eivät aina ole mustavalkoisia, vaan harmaita sävyjä mahtuu mukaan lähes poikkeuksetta. Juonen edetessä nähdään useita hahmoja eri taustoista käsin - Sonderkommandoja, kuolemaansa käveleviä juutalaisia, natseja ja tehtailla työskenteleviä naisia. Tapahtumapaikaksi rajoittuu pelkästään keskitysleiri ja sen ympäristö sekä mainittu tehdas, joten maailmansodassa taistelevien joukkojen vaiheita ei väläytellä missään vaiheessa, mikä onkin hyvä ratkaisu - tuhoamisleirin ihmiset elävät kaukana todellisuudesta, eristettynä näkemään päivittäin kurjuutta ja kuolemaa.
Upeista lähtökohdistaan huolimatta leffa kaatuu valitettavasti kehnoon kässäriin ja hahmoihin, joihin ei pääse riittävästi käsiksi. Ensimmäinen vajaa tunti on erittäin sekava ja osa kohtauksista tuntuu irtonaisilta, ikään kuin ne olisivat katkelmia jostain holokaustista kertovasta dokumentista. Sekalaiset tapahtumat ja henkilöiden välinen dialogi vaikuttavat ylipitkältä esittelyltä, jonka jälkeen vähitellen päästään paremmin sisälle juoneen ja kerronta muuttuu kuvailusta kertomusmaisemmaksi. Siitä huolimatta kässäri ei tunnu pysyvän koossa, vaan vaatisi enemmän rajaamista ja selkeyttämistä. Myös tekninen puoli on pettymys: kuvaus on parhaimmillaan keskinkertaista ja kauan paikallaan junnaava kamera ja tylsät kuvakulmat ärsyttävät paikoin.
Henkilöhahmoja on niin paljon, ettei edes kaikkia heidän nimiään ehdi opetella. On outoa, että heidät on jätetty niin kaukaisiksi, sillä katsoja ei saa riittävän vahvaa tunnekokemusta. Englannin käyttö tuntuu erittäin epätoimivalta, vaikka erilaisilla aksenteilla tilannetta onkin yritetty korjata. On kuitenkin vaikea hahmottaa, ymmärtävätkö "eri kieltä" puhuvat hahmot toisiaan, kun murteista huolimatta sanat ovat samoja, puhuttiin ne sitten miten tahansa venyttäen. Vaikka hahmot jäävät etäisiksi, osaan pureudutaan ihan kiitettävästikin. Yksi mieleen painuneimmista kohtauksista on pukuhuoneessa tapahtunut tilanne, jossa Sonderkommando väittää juutalaisille suihkun olevan täysin harmiton toimenpide, jonka seurauksena yksi heistä syyttää häntä petturiksi ja he ajautuvat käsirysyyn. Se on konkreettinen tilanne, jossa voi miettiä, kuinka arvokas oma tai muiden elämä oikeastaan on - kuinka paljon on valmis tekemään, että itse selviytyisi.
David Arquette ja muut näyttelijät suoriutuvat rooleistaan ihan hyvin, vaikka suurempia tähtisuorituksia leffasta ei ehkä nousekaan ja englannin kieli sekä näyttelijöiden ulkonäkö vie osansa uskottavuudesta. Se ei toisaalta ole näyttelijöiden vika ja he tekevät parhaansa eleillään ja ilmeillään. Henkilökohtaisesti koen hankalaksi analysoida ja pureksia juutalaisvainoista tehtyjä elokuvia, vaikka kyseessä onkin taiteeksi muutettu näkemys jostakin teemasta, oli se sitten tositapahtumiin perustuva tai ei. Yhteenvetona on sanottava, että heikosta alkupuoliskosta huolimatta leffan viimeinen puolituntinen toimii näppärästi ja yksittäiset kohtaukset tekevät suuren vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti