Vili & Bill

Alkuperäinen nimi: Boule & Bill

Vuosi: 2013
Ohjaaja: Alexandre Charlot, Franck Magnier
Käsikirjoittaja: Roba, Alexandre Charlot, Franck Magnier
Tuottaja(t): Cyril Colbeau-Justin, Serge de Poucques, Jean-Baptiste Dupont, Sylvain Goldberg
Kuvaaja: Axel Cosnefroy
Leikkaaja: Samuel Danési, Cyril Nakache
Säveltäjä: Alexandre Axaria
Valmistusmaa: Ranska, Belgia, Luxemburg
Kesto: 82 min
Tuotantoyhtiö: LGM Productions
Kieli: ranska (dubattu suomeksi)
Genre: komedia
Ikäraja: K7
Budjetti: 16,7 miljoonaa euroa
Nippelitietoa: perustuu samannimiseen sarjikseen.

Näyttelijät:
Franck Dubosc (isä)
Marina Foïs (äiti)'
Charles Crombez (Bill)
Nicolas Vaude (naapuri)

Oma arvio

Elokuvamaailma on pullollaan eläinaiheisia leffoja, jotka on suunnattu perheen pienimmille. Suloiset hauvelit ja muun nelijalkaiset vipeltäjät herättävät ihastusta ja näin ollen toimivat ponnahduslautana kassavirralle. Tuoreessa Vili & Bill -elokuvassa esiintyy suloinen cockerspanieli Bill, veikeä kilpikonna Karoliina sekä heidän omistajaperheensä, johon kuuluu 8-vuotias Vili vanhempineen. Koko perheen komedia perustuu belgialaiseen Boule & Bill -sarjakuvaan, jota julkaistiin 70-luvulla Suomessakin. Sarjakuvan luoja on edesmennyt Jean Roba.

Tarinan juoni on muiden lastenelokuvien tapaan melko yksinkertainen - nuori Vili-poika on jo kauan toivonut omaa koiraa ja toive lopulta toteutuu, kun hän kohtaa punaturkkisen Billin. Perheen isä on hankintaa vastaan, mutta joutuu lopulta myöntymään, vaikka hän ei uudelle tuttavuudelle hevillä lämpenekään. Perheen elämä muuttuu entisestään, kun he muuttavat kaupunkiin ja uudet tuttavuudet, kuten Karoliina-kilpikonna ja alakerran hermoheikko naapuri, tuottavat päänvaivaa. Vilinää ja vilskettä onkin luvassa koko rainan ajan, eikä lämminhenkisyyttäkään tarinasta puutu.

Elokuva on selkeästi suunnattu lapsille ja se onkin kokonaisuutena harmiton ja hassun veikeä kertomus 70-lukulaisesta perheestä. Ajan kuva on otettu huomioon sekä ulkoisten puitteitten että sisällöllisten ratkaisujen perusteella. Vaikka ällönmakeaa siirappisuutta onkin tarjolla yllin kyllin, tarinasta löytyy myös palasia realistisuudesta; perhe kamppailee samojen ongelmien parissa yhtä lailla kuin muutkin. Toisaalta eläimille on annettu ääni ja muutakin fiktion puolelle menevää sisältöä elokuvaan on lykätty - aivan kuten lastenelokuvassa pitääkin olla. Lapsille riittää ihasteltavaa, vaikka nopeita juonikäänteitä ja vauhdikkuutta onkin tavanomaista vähemmän kuin ajan leffoissa yleensä.

Leffan tekninen puoli on tönkköä ja halvannäköistä, mutta se tuo omalta osaltaan siihen tunnelmallisuutta. Vanhemmille ja muille aikuisille katsojille elokuva ei juurikaan tarjoa viihdykettä, ellei sitten fiilistele usea vuosikymmen sitten julkaistua sarjakuvaa. Piilohuumoria leffasta ei löydy, joten se on puhtaasti lastenleffa. Se on kaikesta vilskeestään huolimatta paikoin tylsähkö, mutta ainakin eläinystävät tuovat hymyn kasvoille. Suomenkielinen dubbaus on ensiluokkalaista, vaikka se viekin hohdokkuutta alkuperäisestä teoksesta. Äänitys tökkii välillä melkoisesti - koko ajan saa olla kaukosäädin kädessä. Muutoin leffa toimii ihan hyvin ja kyllä se ainakin kertakatselun ansaitsee.