Kirjoitin aiemmin tekstin, joka käsitteli vastakkaista asiaa
eli millaisista leffoista meitsi pitää. Siinä
luettelin genrejä tai aihealueita, joista diggaan - (tositapahtumiin perustuvat) draamat, trillerit, historia-aiheiset leffat, komediat jne. Jos haluaisin olla tylsä ja laiska, vastaisin otsikon kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi, että tähän luokkaan kuuluu ne leffat, joita en aiemmassa tekstissä maininnut. No, ehkäpä en ole niin tylsä.
On hankalaa kategorioida jokin tietty luokka leffoja, joista en pidä. Sellainen ei tosin ole järkevääkään, sillä jos vaikkapa rankkaan genren, josta en pidä ollenkaan, en sitten kai vahingossakaan tule katsoneeksi sen luokan leffoja. Toki minun täytyy olla rehellinen: on sanottava, että ensimmäisenä minulle tulee mieleen sci-fi-leffat, sillä niistä en juurikaan innostu. Muutamia poikkeuksia mahtuu kyllä joukkoon, mutta se on minulle kaikkein vierain ja ehkä tylsimmiltä tuntuva genre.
Toinen "ryhmittymä" on taideleffat ja tässäkin on tylsästi perusteena se, että en ole katsellut niitä riittävästi ja lisäksi minulta puuttuu jonkinlaista ymmärrystä. Olen kai liikaa katsonut jenkkiläistä mässäilyä, kun en aina osaa arvostaa hienoja kuvakulmia, yksittäisiä vuorosanoja tai jotain muuta "hienoa", mikä saattaa antaa koko elokuvalle sen sielun. Tässä minun pitäisi kyllä saada muutosta aikaan - vaikka en kaikkia rainoja diggailekaan, arvostan samaan aikaan kovasti niitä ohjaajia, jotka ovat antaneet suunnilleen koko elämänsä taiteen tekemiseen.
Jenkkimässäilystä tuli mieleen se, että en pidä sellaisista leffoista, jotka vähintään puoleen väliin asti tuntuvat uskottavilta ja jännittäviltä, kunnes juoni ampuu yli, eikä tarinaa voi ottaa enää tosissaan. Se on minulle aina melkoinen pettymys, kun muuten elokuva tuntuu mielenkiintoiselta. On ärsyttävää katsoa draamaa, joka on tehty vain rahastusmielessä. On eräällä tavalla kiehtovaa katsoa räjähdyksiä ja mitä näitä nyt on, mutta arvostan nerokasta juonta ja tietynlaisen realismin säilyttämistä (mikäli kyseessä ei tietystikään ole vaikkapa fantasialeffa).
Musikaaleista puhuttaessa olen vähän kahden vaiheilla - niistä löytyy sekä hyviä teoksia että jäätäviä floppeja. Ylipäätään tuo genre ei ole koskaan minua erityisemmin houkutellut. En menisi sanomaan, että musikaalit ovat huonoja tai tylsiä, mutta en koe tarvetta niitä väenvängällä katsoa. Silloin tällöin on hyvä tutustua varsinkin klassikkoteoksiin. Muita keskeisiä genrejä en tähän hätään keksi, mutta muutamia yleisiä periaatteita on kyllä. Jos leffa a) ei saa missään vaiheessa otteeseensa, b) käsikirjoitus on sekava tai tuntuu, ettei sitä ole ollenkaan, c) sisältää liikaa hävyttömyyksiä tai muuta turhaa, d) se on kuvaukseltaan ja näyttelijätyöltään olematon, uskaltaisin sanoa, että se ei minuun uppoa.
En lähde luettelemaan tiettyjä leffoja, mistä en missään nimessä pidä, sillä ne ovat mielipidekysymyksiä. Mikäli joku tarkemmin haluaa näihin minun listoihini tutustua, niin Leffatykistä löytyy kyllä top-lista, jolle olen heittänyt mielestäni huonoja elokuvia. Nickini on siis Chinook, jos joku ei muista tai tiedä.
luettelin genrejä tai aihealueita, joista diggaan - (tositapahtumiin perustuvat) draamat, trillerit, historia-aiheiset leffat, komediat jne. Jos haluaisin olla tylsä ja laiska, vastaisin otsikon kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi, että tähän luokkaan kuuluu ne leffat, joita en aiemmassa tekstissä maininnut. No, ehkäpä en ole niin tylsä.
On hankalaa kategorioida jokin tietty luokka leffoja, joista en pidä. Sellainen ei tosin ole järkevääkään, sillä jos vaikkapa rankkaan genren, josta en pidä ollenkaan, en sitten kai vahingossakaan tule katsoneeksi sen luokan leffoja. Toki minun täytyy olla rehellinen: on sanottava, että ensimmäisenä minulle tulee mieleen sci-fi-leffat, sillä niistä en juurikaan innostu. Muutamia poikkeuksia mahtuu kyllä joukkoon, mutta se on minulle kaikkein vierain ja ehkä tylsimmiltä tuntuva genre.
Toinen "ryhmittymä" on taideleffat ja tässäkin on tylsästi perusteena se, että en ole katsellut niitä riittävästi ja lisäksi minulta puuttuu jonkinlaista ymmärrystä. Olen kai liikaa katsonut jenkkiläistä mässäilyä, kun en aina osaa arvostaa hienoja kuvakulmia, yksittäisiä vuorosanoja tai jotain muuta "hienoa", mikä saattaa antaa koko elokuvalle sen sielun. Tässä minun pitäisi kyllä saada muutosta aikaan - vaikka en kaikkia rainoja diggailekaan, arvostan samaan aikaan kovasti niitä ohjaajia, jotka ovat antaneet suunnilleen koko elämänsä taiteen tekemiseen.
Jenkkimässäilystä tuli mieleen se, että en pidä sellaisista leffoista, jotka vähintään puoleen väliin asti tuntuvat uskottavilta ja jännittäviltä, kunnes juoni ampuu yli, eikä tarinaa voi ottaa enää tosissaan. Se on minulle aina melkoinen pettymys, kun muuten elokuva tuntuu mielenkiintoiselta. On ärsyttävää katsoa draamaa, joka on tehty vain rahastusmielessä. On eräällä tavalla kiehtovaa katsoa räjähdyksiä ja mitä näitä nyt on, mutta arvostan nerokasta juonta ja tietynlaisen realismin säilyttämistä (mikäli kyseessä ei tietystikään ole vaikkapa fantasialeffa).
Musikaaleista puhuttaessa olen vähän kahden vaiheilla - niistä löytyy sekä hyviä teoksia että jäätäviä floppeja. Ylipäätään tuo genre ei ole koskaan minua erityisemmin houkutellut. En menisi sanomaan, että musikaalit ovat huonoja tai tylsiä, mutta en koe tarvetta niitä väenvängällä katsoa. Silloin tällöin on hyvä tutustua varsinkin klassikkoteoksiin. Muita keskeisiä genrejä en tähän hätään keksi, mutta muutamia yleisiä periaatteita on kyllä. Jos leffa a) ei saa missään vaiheessa otteeseensa, b) käsikirjoitus on sekava tai tuntuu, ettei sitä ole ollenkaan, c) sisältää liikaa hävyttömyyksiä tai muuta turhaa, d) se on kuvaukseltaan ja näyttelijätyöltään olematon, uskaltaisin sanoa, että se ei minuun uppoa.
En lähde luettelemaan tiettyjä leffoja, mistä en missään nimessä pidä, sillä ne ovat mielipidekysymyksiä. Mikäli joku tarkemmin haluaa näihin minun listoihini tutustua, niin Leffatykistä löytyy kyllä top-lista, jolle olen heittänyt mielestäni huonoja elokuvia. Nickini on siis Chinook, jos joku ei muista tai tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti