Jotain annettavaa

Alkuperäinen nimi: Something's gotta give

Vuosi: 2003
Ohjaaja: Nancy Meyers
Käsikirjoittaja: Nancy Meyers
Tuottaja(t): Nancy Meyers, Bruce A. Block, Suzanne McNeill Farwell
Kuvaaja: Michael Ballhaus
Leikkaaja: Joe Hutching
Säveltäjä: Hans Zimmer
Valmistusmaa: USA
Kesto: 123 min
Tuotantoyhtiö(t): Warner Bros., Columbia Pictures
Kieli: englanti
Genre: draama, komedia
Ikäraja: S
Budjetti: 60 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: Diane Keaton sai roolistaan parhaan naispääosan Oscarin. Meyers kirjoitti roolit nimenomaan Nicholsonille ja Keatonille.

Näyttelijät:
Jack Nicholson (Harry Sanborn)
Diane Keaton (Erica Barry)
Keanu Reeves (Julian Mercer)
Frances McDormand (Zoe)
Amanda Peet (Marin)

Oma arvostelu



Minkä tyydytyksen nuori nainen tarjoaakaan. Tuossa iässä kaikki loksahtaa kohdalleen. Se on taianomaista, eikä yksikään mies voi sitä vastustaa. Minä kuulemma tunnen nuoret naiset. Voi olla, koska olen tapaillut heitä yli 40 vuoden ajan.

Näin kertoo Jotain annettavaa -elokuvan reilu kuusikymppinen päähenkilö Harry (Jack Nicholson), joka ryhtyy suhteeseen alle kolmekymppisen Marinin (Amanda Peet) kanssa. Riittävän nuori ikä ja kaunis ulkomuoto ovatkin ainoita vaatimuksia naisesta naiseen vaihtavalle pelimiehelle. He ovat aikeissa viettää kiihkeän viikonlopun Marinin rantahuvilalla, kun yhtäkkiä paikalle saapuukin nuoren naisen äiti Erica (Diane Keaton) siskoineen. Harry saa sydänkohtauksen ja päätyy lopulta viettämään kahdenkeskistä aikaa Erican kanssa, sillä heikon kuntonsa vuoksi hänelle ei anneta mahdollisuutta lähteä kaupunkiin. Omaksi hämmästyksekseen hän huomaa viihtyvänsä Erican kanssa erittäin hyvinkin, mutta hän ei ole ainoa, sillä pakkaa tulee sekoittamaan myös nuorehko lääkäri (Keanu Reeves).

Elokuva on perinteinen "poika tapaa tytön, he rakastuvat toisiinsa, mutta uudet tunteet ovatkin liian pelottavia" -kertomus. Mikäli kyseessä olisi teinielokuva, pisteet olisivat jääneet minimiin juuri kliseisyyden ja perinteikkyyden vuoksi. Koska pääosissa on kypsiä näyttelijöitä, rainalle antaa paljon anteeksi. Jack Nicholson ja Diane Keaton vetävät roolinsa mainiokkaasti ja heidän välillään on juuri oikeanlaista kemiaa. On ilo katsella hahmojen kehitystä tarinan ajan, sillä heidän välinen dialoginsa on mielekästä ja humorististakin. Vaikka Nicholsonin suoritus ei ole kaikkein paras verrattuna koko hänen uraansa, sivuroolin esittäjät jäävät täysin varjoon. He eivät ole täysin huonoja, mutta eivät kyllä edukseenkaan.

Leffan ongelmaksi paljastuu sen pituus ja tarinan pitkittäminen. Alkupuolisko on melko hauskaa katseltavaa, vitsit ja toilailut toimivat melko hyvin ja tarina etenee mukavalla tahdilla. Ensimmäiset kohtaukset eivät täysin vakuuta, sillä heti päästään näkemään tai itseni tapauksessa joutuu katsomaan paljasta pintaa, mutta sen jälkeen tarina lähtee hyvin käyntiin. Tärkeässä käännekohdassa tilanne muuttuu aivan toisenlaiseksi, sillä kerronta jotenkin hidastuu ja katsojalle tulee epämiellyttävän tylsistynyt olo. Mikäli romantiikasta ja onnellisista lopuista tykkää, se ei välttämättä haittaa ollenkaan, mutta itse olisin lyhentänyt teosta edes vartilla. Nancy Meyers hoitaa hyvin työnsä ohjaajana ja niin kuin jo sanottu, saa varsinkin pääosan esittäjät loistamaan.

Elokuva on suunnattu erityisesti naispuolisille henkilöille, mutta katsojakunta varmasti laajenee, jos on Nicholsonin fani. Rainasta saa paljon irti, vaikka päähenkilöt ovat hieman iäkkäämpiä. Tai ehkä juju onkin juuri siinä, koska elokuvan teemoina onkin vaikeat valinnat sekä uuden identiteetin löytäminen iän tuoman kokemuksen myötä. Musiikki on hyvin valittua ja maisemat, sekä merinäköalat että kaupunkinäkymä, ovat kauniita, ja vielä kun Harryn ja Erican vaaleat vaatteetkin sopivat hyvin yhteen, huomaa, että yksityiskohdista on huolehdittu.