Millaisista leffoista meitsi oikeasti pitää?

Kaikenlaista kuraa telkkarista, netistä tai dvd:ltä tulee tutkailtua, mutta mikä oikeasti on katsomisen arvoista? Vaikka olenkin alkanut viime aikoina katsella elokuvia enemmän kuin aikaisemmin, en koe olevani kovinkaan "hyvä" leffafani. En ole nähnyt kuin murto-osan sellaisista leffoista, jotka "kaikkien pitäisi nähdä" ja vaikka katsomislistallani sellaisiakin elokuvia on, olen varma ettei tilanne muutu parempaan suuntaan ihan lähiaikoina. En ole nähnyt esimerkiksi sellaisia leffoja kuin Pulp Fiction, Hyvä, pahat ja rumat, Yksi lensi yli käenpesän ja Tuulen viemää. Toisaalta olen tsekannut kyllä joitakin klassikoita, kuten Linnut, Hohto, Seitsemäs sinetti, Rocky ja osan Chaplinin tuotannosta.

Olen sitä mieltä, että tietyt elokuvat kuuluvat todellakin kategoriaan, jotka pitäisi nähdä, mutta toisaalta niistä ei tarvitse pitää vain siksi, että ne ovat kultti- tai klassikkoleffan asemassa. Osa kyseisistä tapauksista on oikeasti huippuja - niillä on joko mielenkiintoinen juoni, odottamaton loppu, mahtavat henkilöt tai ne on muutoin hienosti tehty. Ihan kaikenlainen taide ei itseeni kuitenkin uppoa - usein ei ollenkaan. Jään usein suu auki jonkin suuren ja hienon taidepläjäyksen katselemisen jälkeen ja jään miettimään, mikä tässä oli the juttu. Toisaalta haluaisin kehittyä tässäkin asiassa enemmän, tutustua enemmän eri vuosikymmeniin, eri vaikutuskeinoihin, eri kuvaustyyleihin ja kässäreihin. Tälläkin alueella tekemällä voi oppia - toisin sanoen katsomalla.

Pidän elokuvista, joilla on oikeasti jotain sanottavaa eli mahdollisesti elämää suurempi sanoma. On hienoa, jos leffa koskettaa, antaa ajattelemisen aihetta ja tulee mieleen vielä myöhemminkin elämässä. Tusinatavaraa maailmaan mahtuu ja niitäkin on mukava silloin tällöin katsoa, mutta leffa ei voi olla vaikuttava, jos se myöhemmin sekoittuu muihin vastaavanlaisiin tai siitä ei muista mitään viikkoa myöhemmin. Tykkään tositarinoihin perustuvista elokuvista, vaikka ne eivät aina takaa hienoa katselukokemusta. Usein leffat saavat itselleen tuolla parilla sanalla lisää vaikuttavuutta ja sitä kautta enemmän katsojakuntaa, joten on oltava tietoinen siitä, mikä "oikeasti" perustuu tositapahtumiin, eikä vain halua myydä sen avulla.

Edellisestä kappaleesta voi jo varmasti päätellä, että olen draamojen ystävä. Seurailen myös mielelläni komedioita, vaikka niissäkin on oltava erittäin tarkka. Parhaimmat komediat löytyvät 80- ja 90-luvulta, mutta hienoja teoksia löytyy jokunen myös tuoreemmalta ajalta. Rakastan brittihuumoria sekä Mies ja alaston ase -tyyppistä sekoilua ja sarkasmia. Parodiat uppoavat meikäläiseen myös erittäin hyvin, vaikka niissäkin olen melko valikoiva - jälleen kerran. Komedioiden ja draamojen lisäksi on mukavaa välillä katsella trillereitä, kauhuleffoja ja rikosleffoja. Tykkään monenlaisista elokuvista aina Wallander-leffoista vertahyytäviin kauhuihin. Jälkimmäiseksi mainitussa genressä on tärkeintä se, että leffa ei perustu vain katsojan pelotteluun, vaan nerokkaaseen juoneen. Jotta lempparini eivät loppuisi siihen, lisään yhdeksi genreksi vielä animaatiot.

Genrelistastani puuttuu kokonaan toiminta- ja sci-fi-leffat. Räiskintää olen katsellut jonkin verran, mutta se on vielä tällä hetkellä niin minimissä, etten voi tai halua laskea sitä lemppareihini. Seikkailuleffat ovat mukavaa vaihtelua, mutta sci-fi-leffoista en juurikaan välitä tai silloin kyseessä tarvitsee olla joku erityisen hyvä raina. Sekoituksena sci-fi ja toiminta on kyllä kieltämättä ihan hyvä yhdistelmä, varsinkin jos leffassa on omaperäisyyttä. Aivan oma lukunsa on sotaleffat ja muutoinkin historialliset elokuvat. Historia on aihe, joka kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, joten aiheeseen liittyvillä leffoilla on minulle erityinen oppimis- ja viihdearvo, usein vähän molempia.

Jos ette jaksa lukea sepustastani kokonaan, lukaisehan muutaman sanan tiivistelmäni:

P.S. "Hienosta" kuviostani ja avautumisestani puuttuu kokonaan fantasialeffat, huomasin vasta näin jälkeenpäin. Nekin ovat ihan mukiinmeneviä, koska olen esimerkiksi tunnetun Harry Potter -sarjan fani, vaikka osa niistä on kirjaan verrattuna melkeinpä floppeja. En ole vieläkään saanut sisäistettyä sitä tosiasiaa, että kirjoja ja leffoja ei kannattaisi vertailla keskenään.