Defendor

Alkuperäinen nimi: Defendor

Vuosi: 2009

Ohjaaja: Peter Stebbings
Käsikirjoittaja: Peter Stebbings
Tuottaja: Nicholas Tabarrok
Kuvaaja: David Greene
Leikkaaja: Geoff Ashenhurst
Säveltäjä: John Rowley
Valmistusmaa(t): Kanada, USA, Iso-Britannia
Kesto: 95 min
Tuotantoyhtiö: Alliance Films
Kieli: englanti
Genre: komedia, draama, rikos
Ikäraja: K15
Budjetti: 3,5 miljoonaa dollaria
Nippelitietoa: ei saavuttanut kovinkaan suurta suosiota.

Näyttelijät:

Woody Harrelson (Arthur Poppington/Defendor)

Kat Dennings (Kat Debrofkowitz)

Sandra Oh (tohtori Park)

Elias Koteas (Chuck Dooney)

Michael Kelly (Paul Carter)

Lisa Ray (Dominique Ball)

Max Dreesen (nuori Arthur)

Graham Abbey (konstaapeli Mike)

Kristin Booth (Wendy Carter)

Dakota Goyo (Jack Carter)

Charlotte Sullivan (Fay Poppington)

Oma arvostelu:

Perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu on ollut aina suosittu aihe sekä elokuvissa että kirjoissa ja luonnollisesti myös muussa taiteessa. Joskus se on vain symbolisesti mukana, kun taas erityisesti supersankarielokuvissa tämä jännite on selkeästi havaittavissa. Defendor on yksi esimerkki kyseisestä vastakkainasettelusta, vaikka se genressään eroaa huomattavasti muista. Tarinassa limittyy useita hyvän ja pahan kohtaamisia sekä niiden vaikutusta tulevaan.

Elokuva kertoo tosielämän sankarista Defendorista - huomaa, ei Defenderista - joka on oikealta nimeltään Arthur Poppington (Woody Harrelson). Hän on vaikean lapsuutensa vuoksi jäänyt kehityksessään jälkeen, joten hänellä on huikea kasa erilaisia määritelmiä sosiaalisille ja henkisille vaikeuksilleen. Tarina alkaa siitä, kun Arthur keskustelee psykologin kanssa ja kertoo vaiheistaan hänelle, joten tilanteita nähdään takautuvasti. Hän taistelee öisin supersankariksi pukeutuneena maailman pahuutta vastaan ja vaikka jääkin usein alakynteen, hän ei luovuta. Eräänä iltana hän joutuu muutaman pahiksen hakkaamaksi, mutta prostituoitu Angel eli oikeastaan Kat (Kat Dennings) tulee pelastamaan hänet.

Elokuvan yhdeksi genreksi on määritelty komedia, mutta mielestäni se ei täytä kyseisen genren vaatimuksia. Ulkoisesti päähenkilön hassu puku ja omituiset aseet saattavat kyllä vaikuttaa huvittavilta, mutta mitään muuta komediallista siitä ei löydy. Raina on pikemminkin täyttä draamaa, jota väritetään toiminnallisilla kohtauksilla. Kerronta on selkeää ja se pitää katsojan otteessaan koko ajan. Joitakin kliseisiä piirteitä ei juuri edes huomaa, sillä elokuva eroaa niin paljon muista. Se ei ole selkeästi vain draama tai supersankarileffa, vaan jotain siltä väliltä.

Päähenkilö sekä hänen ystävänsä Kat ovat molemmat mielenkiintoisia hahmoja, joilla on takanaan synkkä menneisyys. Ikävät kokemukset ovat jättäneet heihin jälkensä ja se näkyy hahmojen nykyisyydessä. Katin "peiteminä" on Angel, seksipalveluja tarjoava ja huumeita käyttävä nuori nainen, kun taas hänen oikea minänsä osaa esimerkiksi kirjoittaa. Hahmoihin perehdytään mukavan syvällisesti, mutta toisaalta jotain jää uupumaan. Yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneista henkilöistä tai kysymyksestä saako väkivaltaa käyttää toista puolustaakseen, olisi saanut paljon enemmänkin irti. Tilaa halutaan kaiketi jättää enemmän Defendorin seikkailuille pahiksia vastaan. Loppu on ennalta-arvaamaton ja ihan tyydyttävä.

Tärkeän aiheen aavistuksen verran pintapuolinen käsittely laskee omassa arviossani pisteitä melko paljonkin. Roolitus sen sijaan on onnistunutta, sillä Woody Harrelson hoitaa osansa "vajakkina" hienosti. Myös muiden näyttelijöiden työ on ihan sujuvaa tai ei ainakaan tunnu häiritsevältä. Näyttelijät ovatkin elokuvassa mielenkiintoisen juonen ohella keskiössä, sillä elokuva ei leikittele räjähdyksillä tai erikoistehosteilla. Jo elokuvan budjetti, 4 miljoonaa, kertoo asiasta paljon, koska esimerkiksi Batman Begins maksoi tekijöilleen 135 miljoonaa dollaria. Näitä kahta kahta teosta on silti melko turha verrata, sillä Defendorin tavoitteet ovat ihan erilaisia. Kyllähän se pistää ajattelemaan, mutta toisaalta herättää kysymyksen, onko tekijöillä ollut hieman liian korkeat tavoitteet. Elokuvassa on useita henkilöitä päähepun lisäksi ja useita kerroksia, joista osa tuntuu turhilta tai ainakin jää vähäisen käsittelyn alaiseksi.